s

s

torstai 10. marraskuuta 2016

STUDENTSTORIES DELUXE EDIT

Yhteistyössä Studentumin kanssa

En oo tainnut koskaan kertoa täällä blogissa miten mä päädyin Tarttoon opiskelemaan, joten kun Studentum pyysi mua kirjoittamaan omasta opintopolustani ja fiiliksistä täällä opiskelemisen suhteen, mietin että why not. Totta kai haluun kantaa oman korteni kekoon ja olla mukana jakamassa koulutusinspiraatiota!

Siispä: mun #studentstory, olkaa hyvät.


Eräällä kerralla kotikotona käydessäni löysin mun vanhan ala-asteaikaisen Ystäväni-kirjan. Muistattehan ne vihkoset, joihin kerättiin kavereilta vastauksia syntymäajasta ja lempiruoista aina toiveammattiin asti? Sitä aloin innoissani lueskelemaan ja huomasin itsekin täyttäneeni yhden aukeaman. Kysymyksen "Ketä ihailet?" perään olin itse kirjoittanut vastauksen: "Lääkäreitä, koska ne auttaa sairaita." 



Lääkärin ammatti on ollut mulle aina itsestäänselvyys, vaikkakaan en ihan tarkalleen tiedä miksi. Ihmiskeho ja sen toiminta on toki aina kiinnostanut, mutta kyllä siinä jotain muutakin on. Ehkä suuri innostus oli rakkaan papan ansiota, hän nimittäin kovasti toivoi musta lääkäriä. Tai ehkä se oli se arvostus, jota lääkärit tuntuivat nauttivan. Vähän vanhempana myös palkkaus lienee vaikuttanut asiaan. Kuitenkin lääkäriksi olen halunnut niin kauan kuin muistan, tuon löytämäni ystäväkirjan perusteella jo 3.-4. luokalta asti. 

Jossain vaiheessa mietin myös hammaspuolta, mutta aika nopsaa yleinen puoli vei voiton pääni sisäisessä pikku ajatustaistossa. Lukiossa keskitin opiskeluenergiani lääkiksessä tarvittaviin aineisiin - pitkään matikkaan, kemiaan, fysiikkaan ja biologiaan. Abivuonna kirjoitusten ja pääsykokeiden lähestyessä piti vain enää miettiä että mihin kaupunkiin sitä sitten hakisi. Ei sittenkään niin helppo juttu..


Pohdin pitkään Oulun ja Kuopion välillä. Harmitti, ettei voinut hakea moneen paikkaan yhtä aikaa. En halunnut pitää välivuotta. Onneksi äiti löysi Tartossa lääketiedettä opiskelevan suomalaisen Annen blogin. Pienten googlettelujen jälkeen päätin hakea hetken mielijohteesta myös Tarttoon ja näin tuplata mahdollisuuteni opiskelupaikkaan. En tiiä ajattelinko mä tosissani sinne koskaan päätyväni. Koko homma valkeni mulle kunnolla vasta vuoden 2013 kesäkuussa, kun sain tietää päässeeni Tarttoon opiskelemaan. Aluksi kauhistutti ajatus kauas ulkomaille lähtemisestä, mutta lopulta olin vain onnesta soikeana, enkä edes välittänyt missä kaupungissa saati maassa opiskelisin. Päässä jyskytti vain ajatus siitä, että musta tulee oikeesti lääkäri.



Tarton yliopiston lääketieteellisestä mulla ei ollut juurikaan etukäteen tietoa, ainakaan sen lisäksi mitä yliopiston nettisivuilta löytyi. Tiesin, että täällä olisi paljon suomalaisia ja että me oltaisiin ensimmäinen kokonaan englanniksi opiskeleva vuosikurssi. Opettajat olisivat vanhanaikaisia, ja kolmen hylätyn tentin jälkeen seuraisi eksmatrikulointi. Se oli se ehkä isoin ja pelottavin juttu. Virosta ylipäätään mieleen tuli väistämättä halpa alkoholi ja kieli, joka on melkein kuin suomi, mutta ei toisaalta lähellekään. Kaiken kaikkiaan lähdin matkaan mieli avoinna ja ilman ennakkoluuloja.



Tällä hetkellä opiskelen Tartossa neljättä vuotta. Oon päässyt tutustumaan virolaiseen kulttuuriin ja ihmisiin. Oon huomannut, että Viro on yhä kauempana siitä kehitysmaasta, jona moni suomalainen sitä pitää. Oon oppinut puhumaan eestiä, ja englanninkielinen opetus on aiheuttanut harmaita hiuksia lähinnä yliopistolle. Oon opiskellut enemmän kuin koskaan ennen. Ja mikä tärkeintä, oon oppinut vielä enemmän. Koulunkäynti oli hirveän rankkaa etenkin preklinikassa, mutta omalla tavallaan myös tosi antoisaa. Ennen kaikkea kova kuri on opettanut työskentelemään paineen alla. 



Mulla on jäljellä enää alle kolme vuotta opiskelua, joista vain kaksi Tartossa. Viimeinen vuosi sisältää harjoittelua töiden merkeissä haluamassaan maassa, mun kohdalla siis Suomessa. Tuo on fakta, joka aiheuttaa mussa pientä kriiseilyä jo nyt. En haluaisi lähteä täältä, en ihan vielä. 

Kesällä 2019 vietetään meidän vuosikurssin valmistujaisia. Mulla on ollut alusta asti suunnitelmana palata takaisin Suomeen sen jälkeen. Suunnitelma pitää edelleen, mutta on jotenkin rauhoittava tietää, että tällä tutkinnolla mahdollisuudet ulkomaillakin työskentelyyn ovat todella hyvät. Eihän sitä koskaan tiedä millainen tilanne omassa elämässä tai vaikka Suomen työmarkkinoilla on joskus hamassa tulevaisuudessa.


Tarttoon lähteminen on ollut paras tekemäni päätös koskaan. Elämä täällä ei ole aina vaaleanpunaisia yksisarvisia: välillä on tullut itkeskeltyä koti-ikävää ja paukutettua päätä seinään kielimuurin tai koulustressin iskiessä, mutta ehdottomasti tää kaikki on ollut ja tulee olemaan kokemisen arvoista. En ainoastaan saa täältä unelmieni ammattia ja hyvää kielitaitoa, mutta myös ihania ystäviä ja toisen kotimaan.♥ Te, jotka mietitte ulkomailla opiskelemista, älkää epäröikö - ette varmasti tuu katumaan. Aina ei tarvi mennä sitä perinteisintä reittiä.

P.S. Tein Studentumin ammatinvalintatestin, jonka mukaan oon sovelias lääkäriksi! (Hyvä varmistaa tässä vaiheessa...) Sain tulokseksi huolehtiva, joten mulle sopivia aloja olisivat lääketieteen lisäksi olleet mm. farmasia ja psykologia. Hyväksyn! Jos kiinnostaa, niin tästä pääset tekemään testin!

8 kommenttia:

  1. Tosi hyvä teksti! Sun blogista oon kyllä ammentanut niin paljon inspiraatiota ja tietoa, kun itsekin lääkäriksi haluan aikalailla juuri niistä syistä miksi säkin :) lukiokin tuntuu nyt kakkosvuonna jotenkin tosi raskaalta pitkien matemaattisten aineiden osalta mut ehkä mä selviän :-D Mä olen myös todella kovasti harkinnut lääkikseen lähtöä johonkin Eurooppaan ja tuo tartto ei kuulosta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta! Myöntääkö kela tukia viroon? Kiitos kivasta tekstistä ja ihanasta blogista <3

    http://annikalivesindreams.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Niin kiva kuulla että oot saanu jotain irti tästä blogista!

      Mitä tulee opiskelujen rajoitukseen, Kela myöntää saman verran tukia tänne kuin Suomeenkin. Opintolainaa saadaan kuitenkin aika reilusti enemmän.

      Tsemppiä opiskeluihin! Ja niinkuin varmaan tekstistäkin voi päätellä, suosittelen kyllä ulkomaille lähtemistä sitten kun aika koittaa ;-D

      Poista
  2. Ihana teksti!!! Tänne tulo on ehdottomasti ollut paras päätös ikinä♥♥♥

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen teksti! Itse en voisi kuvitella itseäni lääkäriksi, en yhtään (t. silmät kiinni aina sairaalasarjojen leikkauskohtauksissa...), mutta kiinnostavaa kuulla muiden ammatinvalintapohdintoja ja myös kuulla tuosta Virossa opiskelemisesta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haha, joo ei tää ammatti kaikille sovi... Se on kyllä hassua miten ite jollain sairaalla tavalla nautin kaikesta "ällöstä" kuten vaikka nuo leikkaukset. Mitä ällömpi sitä jännempi :'D

      Poista
  4. Käyn aina lukemassa sun blogia kun yritän rauhoitella itseäni. Haen juuri itsekkin ulkomaille, ja vaikka lääkäriksi tuleminen on mun kaikkein suurin ja hartain toive, silti pelottaa aivan hirveästi lähteä ja jättää Suomi taakse (mikäli Suomesta ei paikkaa ensivuonna aukea, ja ulkomailta aukeaa).
    Pelottiko sua ikinä ajatus että "jäät jostain paitsi" kun opiskelet ulkomailla niin kauan/pitkän tutkinnon? Mua kauhistuttaa jotenkin ajatus että oon niin "vanha" kun tulisin takaisin Suomeen lääkiksen jälkeen, ja silläaikaa kun olin opiskelemassa kaikilla ystävillä olisi jo perheet/aviomiehet, ja olisin aivan yksin :(

    Oon kamalan nössö, ja ihailen ihan kamalasti sua kun uskalsit lähteä! Oot niin inspiroiva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm ymmärrän mistä puhut, oli mullakin aluksi vähän samantyyppisiä ajatuksia. Ne meni kyllä aika nopeesti ohi, enkä niitä sen kummemmin jäänyt pohtimaan. Kyllä mä enemmän ajattelin, että saisin täältä uusia kokemuksia kuin että jäisin jostain paitsi. Toisaalta silloin tänne lähtiessä mä olin tosi nuori, just lukiosta valmistunut, enkä tavallaan ollut vielä ehtinyt rakentaa itselleni sitä omaa paikkaa Suomessa. Varmasti eri asia jos olis vaikka jo aikaisempi tutkinto, ammatti, vakiintunut ystäväpiiri ja koti Suomessa.

      Ihan normaalia siis että ulkomaille lähteminen jännittää. Mutta jos päädyt lähtemään matkaan, mun mielestä tärkeetä on, ettei pelkästään miettis sitä Suomeen palaamista "sitten joskus". Vaan ottais kaiken irti siitä ajasta. Ulkomailta voi löytää yhtä lailla uusia ihania ystäviä ja vaikka elämänsä rakkauden. Jotkut ovat pyöräyttäneet pari muksuakin täällä oleillessaan. Pointtina siis että elämää ei tarvitse "keskeyttää" ulkomailla opiskelun ajaksi. :)

      Kyllä se siitä <3 Toivottavasti musta oli edes hitusen apua!

      Poista