s

s

perjantai 4. syyskuuta 2015

EKA VIIKKO TAKANA


Dodiin. Eka viikko kolmannen vuoden syksyä siis taputeltu. Tähän viikkoon on mahtunut aika sekalaisia fiiliksiä. Aloitetaas alusta. 

Meitä alettiin pelottelemaan siitä hirveästä "kolmosen syksystä" jo ihan ensimmäisillä viikoilla. Tenttejä olisi toisensa perään, ja aiheet olisivat supervaikeita. Monet tippuvat tai jäävät välivuodelle. Niin, ja sitten on Mesilä - maailman tiukin patoanatomian opettaja.

Mehän olemme ensimmäinen vuosikurssi, joka jatkaa kakkosen jälkeen englanniksi. Uusia järjestelyitä oli tulossa, eikä kukaan tiennyt millainen kolmosen syksy tulee tästä eteenpäin olemaan. Itse luotin siihen, että suurin vaikeus siinä on ollut juurikin se kielen vaihdos, jota meillä ei tulisi olemaan. 

Olin siis ihan innoissani palaamassa kouluun - jo elokuun alkupuolella odotin kovasti syyskuuta. Lukujärjestys löytyi netistä, eikä se näyttänyt pahalta. Itse asiassa se oli kevyimmän näköinen ikinä. Neljä kurssia - patoanatomia ja -fysiologia, farmakologia sekä ympäristö- ja työterveyshuolto. Tuntui, että puhtia opiskeluun oli vaikka muille jakaa. Kesätöitä oli tehty jo ihan tarpeeksi.

Maanantaina se koulu sitten alkoi, patofyssan praksilla. Siellä lyötiin heti kasvoille karu todellisuus, joka oli jotenkin päässyt unohtumaan kesän aikana. Töitä pitäisi tehdä ja paljon. Tulossa ennen joulua: 8 monivalintakoetta, 3 isoa tenttiä, 2 referaattia + niiden esitelmät sekä loppueksami. Kaikissa kokeissa 60% hyväksytyn raja. "50% is not good enough for a doctor." No joo totta.

Patoanatomiassa meillä oli uusi opettaja, ja kurssi vaikutti muutenkin vähän iisimmältä. Tosin siellä hyväksytyn raja 70% ja ennen tammikuun loppueksamia 5 välitenttiä + lähes jokaisen yhteydessä slaidikoe. Farmis ei herättänyt suurempia tunteita - 4 koetta syksyllä, 4 keväällä. Mutta sitten, tuo ympäristö- ja työterveyskurssi...siitäkin tsiljoona eri juttua ihan vain työntekemisen ilosta. Kahden ekan päivän jälkeen mun innostus ja motivaatio oli jo lähes pohjamudissa. 

Eilen mä kuitenkin päätin, että turha tästä työn määrästä on vain valittaa. Oppimaanhan tänne on tultu. Vaikka niitä tenttejä on aika paljon, niin eiköhän niistä kuitenkin selviä kun aloittaa ajoissa ja yrittää olla stressaamatta liikaa. Mikä ei ole kyllä aiemmin kuulunut mun tapoihin... Väsäsin siis paperille koko syksyn aikataulun, joka sisältää kaikki tiedossa olevat tentit ja esseet yms. Näin saa paremman kuvan siitä, mitä pitää tehdä ja milloin. Sitten suuntasin kirjastolle, jossa vierähtikin melkein neljä tuntia patofysiologiaa lukiessa. Tuli niin hyvä mieli kun sai hommat alkuun! Eiköhän tää tästä ala rullaamaan. :-)

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä sulle, ala anna periksi!

    VastaaPoista
  2. Mikä on ollut aiempina vuosina kokeiden läpipääsyraja prosentteina? Tiedätkö tai tietääkö joku miten on Suomessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läpipääsyraja riippuu paljon kurssista! Viime vuonna ilmeisesti ollut sama systeemi kuin meillä nyt. Suomesta en osaa sanoa.

      Poista
  3. tsemppiä anni, kyllä se siitä kun jaksaa tehdä töitä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eiköhän se siitä. Kiitos tuhannesti! :)

      Poista
  4. On kyllä tosi sairaat määrät kokeita, mutta varmaan tulee opittuakin sitten paremmin kuin täkäläisissä pullamössölääkiksissä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näitä rittää...Mutta samat asiat kuitenkin kummassakin opetellaan :) Varmaan Suomessa keskitytään sitten enemmän käytäntöön? Kiitos tsempeistä!

      Poista