s

s

lauantai 29. maaliskuuta 2014

BANAANIPANNAREITA

Oon nyt innostunut taas tekemään noita terveellisempiä pannareita (resepti: puolikas banaani+kananmuna) ja vihdoin voin sanoa, että ne onnistuvat! Aikaisemmilla yrityksillä ne ovat menneet paistaessa ihan mössöksi, mutta eipä enää, jihuu! Päällystin lätyt kiivillä, kookoshiutaleilla ja maustamattomalla jugurtilla, johon sekoitin vadelmia. Yum!

Nyt laitan Vampyyripäiväkirjojen uusimman jakson pyörimään ajankuluksi. Illemmalla aletaan Miran kanssa valmistautua toogasitseille ja loppuilta meneekin sit todennäköisesti armottoman biletyksen merkeissä. Toodles!

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Enkkua! Tai se tulee ranskan kielen fraasista ja tarkoittaa "goodbye" :)

      Poista
  2. Moi, blogisi on ihan tosi tosi ihana:D En ymmärrä miten sun kaikki kuvat on noin sieviä ja nättejä... Olen lukion kakkosella mutta silti ahdisus tulevasta painaa päälle. Tartto kuulostaa erittäin hyvältä vaihtoehdolta jos plan A ei toteudu. Kysymykseni ei koske oikeastaan hakemista, (siitä tiedän jo lähes kaiken:D) vaan sitä että oletko tuntenut sillä olosi yksinäiseksi ja tutustuuko muihin (suomalaisiin?) helposti, tiedän että se riippuu täysin itsestä. Tällaisena supersosiaalisena, yksin jääminen aivan todella kauhistuttaa... Onko tartossa ylipäätänsä opiskelemassa paljon/vähän suomalaisia? Oletko kokenut kulttuurishokkia ja viihdytkö/oletko tyytyväinen siellä vai haluaisitko vielä takaisin Suomeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia paljon! :) Toki mulla on Suomen kavereita tosi kova ikävä, mutta kyllä olen täältä saanut paljon uusia, eikä ole siis tarvinnut jäädä yksin. Täällä on aika tiiviit ja isot suomalaispiirit, eli muihin suomalaisiin on helppo tutustua. Ystävien saamisesta ei siis tarvitse murehtia :) Itse viihdyn täällä hyvin ja onhan tää kuitenkin aika samantyyppinen maa kuin Suomi, joten kulttuurishokeilta sun muilta on säästytty! Suomeen en aio hakea enää opiskelemaan eli palaan takaisin sit vasta töihin :)

      Poista